pientä treenaus

Sunnuntaina pakkasin koirat autoon ja suuntasimme Hakametsän jäähallille treeneihin. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi muuta shelttiä sekä collie.
Hiekkakenttä oli hiukan vetinen ja se aiheuttu Haru-prinsessalle hiukan ongelmia :D Aloitettiin paikkamakuulla Harun kanssa. Häiriönä kutsuttiin koirat vuoron perään pois paikalta. Haru pysyi hienosti paikkoillaan ja vain vilkaisi lähteviä koiria. kävin palkkaamassa välillä.
Paikkamakuun jälkeen yhteisenä vielä kontaktissa pujottelua. Tämä oli Harulle tuttu juttu joten lähes seuraamisena sen otin. Ulospäin kaartaessa varmsitin namilla vetämällä, ettei vain jäisi jälkeen.
Sitten hajaannuimme kentällä omiin hommiin. Haru jatkoi seuraamisella. Otin lyhyitä suoria ja paljon avustettuja käännöksiä. Koetetaan saada paikka pysymään myös käännöksissä. Varsinkin oikealle lähdettäessä Haru jää reilusti jälkeen.
Liikkeestä maahan menoa en ottanut kun huomasin jo paikkamakuussa miten vastenmielistä maahan meno Harulle oli, joten se olisi auttamattomasti ollut hidas ja ällöttävä liike, joten tyyduyimme vain liikkeestä seisomiseen. Tuohon liikkeeseen en voisi olla tällä hetkellä tyytyväisempi. :D
Luoksetulon kanssa ei myöskään ollut ongelmia. Saisi kyllä juosta nopeammin, mutta sentään laukkaa. Pallo ei ollut märkänä kiva lelu joten siitäkään ei saanut lisä vauhtia.
Ruutu oli jo ehtinyt unohtua, pitkän tauon aikana. Koetin lähettää ruutuun, mutta Haru juoksi suoraan yhden tolpan luokse (miksi ihmeessä menin opettamaan merkille lähettämistä????????) Leikittiin sitten vetolelulla ruudussa ja annoin mari makkaraa ja jätin yhden takareunalle. Kas kummaa, muisti palaa pätkittäin ja seuraavalla kerralla mentiinkin jo sitten ihan ok. Seisahtuminen saisi olla terävämpi. Parin onnistuneen kokeilun jälkeen jatkoimme noutoon.
Kierrokset nousi heti kun kaivoin kapulan repusta :D Tuo niin rakastaa noutamista. Sivulle salamana ja ihan fiiliksissä odotti lupaa lähteä. Täysillä kapulalle ja lennosta kiinni. Palatessa vauhti hidastui, joten juoksin hiukan karkuun kannusten. Parin tällaisen noudon jälkeen pidettiin taukoa ja koiran vaihto.

Ando aloitti pienillä seuruilla ja sivulle tuloilla eri kulmista. Toinen oli niin täpinöissää ettei märkä ja vetelä maa häirinnyt yhtään, vaan takapuoli iskeytyi maahan salamana. Luoksetulossa ei ole ongelmia vauhdissa, mutta jarrut tahtovat unohtua :D Takapäänkäyttöä voitaisiin katsoa lisää.
Ando pääsi myös muistelemaan ruutua. Sen ongelmana on ennakointi pysähdykseen, joten laitoin napikupin taaemmas ja tein muutamia läpijuoksuja tennispallon kanssa.
Nouto onnistuu hyvin palautusta lukuun ottamatta. Odottaa paikoillaan ja lähtee nopeasti noutamaan ja palaakin yhtä vauhdikkaasti, mutta tiputtaa kapulan jalkoihin. -> Siirrymmen moooonta askelta takaisin päin pitoharjoituksiin.
Loppuun vielä ryhmänä paikkamakuu, samoilla häiriöillä. Andon kanssa välimatkan jätin n. 6metriin ja kävin palkkkaamassa sitä jokaisen lähteneen koiran jälkeen. En myöskään kutsunut luokse.

Iloisesti olin yllättynt Andon kesittymiskyvyn parantumisesta. Sillä ei ollut kiinnostusta lähteä muiden luokse vaan tiiviisti piti kontaktia ja keskittyi ihan vain meidän omiin juttuihin. Saisinpa viikonlopun erkkarissakin noin tiiviisti huomion itseeni :D
Harun paras into oli hiukan hukassa, mutta sekin teki, varsinkin lempiliikkeensä, hienosti. Ehkäpä kurja kenttä ei miellyttänyt herraa :D

Kotona taas

Työharjoittelu hurahti nopeasti. 18 työpäivää ja 145 tuntia.
Tänään junailimme takaisin kotio. Vaunu oli lähes tyhjä ja vasta Seinäjoella vaunuun tuli muita koiria. Kaksi harjakoiraa, jotka myös jäivät Tampereella pois.
Pojat olivat taas tapansa mukaan kiltisti ja nukkuivat suurimman osan matkasta, samalla kun itse väsäsin arviointi ja testaus- kurssin lopputehtävää, sekä liiketoimintasuunnitelmaa lopputyöhön.



Nyt sitten vain ollaan ja odotellaan joko jokin työpaikka nappaisi ja pääsisi oman katon alle. Onhan se kiva olla kotona, kun on paljon vähemän huolehdittavaa, mutta kyllä se oma rauha ja elämä olisi kivaa, kun siihen Kannuksessa ehti tottua. :D

Onneton Harun totaali karvanlähtö alkaa olla, ainakin toivottavasti, jo loppusuoralla. Se on aika onnettoman näköinen :D saa nähdä millaisen turkin se nyt sitten kasvattaa tilalle.


kuvasta kiitos Sannalle

Treenin tynkää

Tänään otettiin pitkästä aikaa poikien kanssa pienet toko treenit ulkosalla. Sisälläkin ollaan aina silloin tällöin jotain pientä harrastettu.
Ando aloitti lyhyellä paikkamakuulla ja pysyi paikoillaan oikein skarppina koko minuutin ja välimatkaa oli about 10m. Muutama luoksetulo jo kokonaisena liikkeenä ilman mitään ongelmia. Pienen pieni käsiapu tulee edelleen annettua, jotta se varmasti tulee suoraan, mutta eiköhän siitäkin pääse vielä eroon. Korjaa kyllä todella nopeasti asentoa jos namia ei tipu, mutta parempihan se olisi jos kerrasta tulisi oikein.
Seuraamisessa otin pari tosi lyhyttä pätkää imutuksella, jotta saataisin tuota paikkaa vahvistettua. Kyllä sillä ne hoksottimet toimii, kunhan muistaa ne käynnistää :D Keskittymis kykyäkin on selvästi tullut lisää ja kestää jo hiukan isompia häiriöitä. Nyt saatiin häiriötä traktorista joka aurasi pihaa vähän matkan päässä.

Hassu aloitti luoksetuloilla. Aluksi muutama seisomaan pysäytys ja palautuksena monta läpi juoksua, jotta ei alkaisi taas ennakoimaan. Sisällä pysähtyy jo todella napakasti, mutta ulkona kun välimatka kasvoi valui muutaman askeleen.
Seuraaminen oli taas ihan ok. Innostin ja nostin virettä ja tehtiin muutama lyhyt pätkä. Kulmia pitäisi vahvistaa entisestään, kuten myös täyskäännöstä. Niissä tahtoo aina vähän jäädä jälkeen.
Kaukot menee sisällä jo hyvin. Istumaan nousu saisi olla nopeampi, mutta se on nyt noussut joka kerta ekalla käskyllä :D Ulos en ole liikettä vielä tahtonut viedä kun siellä on märkää ja inhottavaa Harun mielestä. Ulkona maahanmeno tällä kelillä kestää ja naamasta huomaa miten kauheasti sitä ällöttää. Odotellaan kuivempaa keliä.
Kisakärpänen vähän jo taas kutittelee, mutta kun ei sopivia kisoja lähellä tahdo löytyä. Jos nyt vielä treenaillaan ja katsellaan sitten niitä kisoja myöhemmin.

Loppuun poikien posekuvat.




Toivotaan ensiviikolle aurinkoa niin saataisiin treeni kuviakin ehkäpä otettua.

Ensimmäinen vuosi...

Niin se on aika vierähtänyt nopeaa, että hirvittää. Andon meille muuttamisesta tuli kuluneeksi vuosi. Vuosi sitten hiihtoloman aluksi kävin hakemassa pienen pörröisen otuksen ja siitä se sitten lähti. Nyt tuosta karvapallosta on kasvanut komea nuori mies.

1.3.2009



6.3.2010